Matka Pietariin

Seurakunnan matkalle Pietariin lähdettiin 20.4 aamulla varhain. Oli vielä pimeää kun noustiin kyytiin. Matkalaukkuja oli kovasti paljon, kun tuliaisiksi ystävyysseurakuntaan otettiin vaatetavaraa.

Heti matkan alkajaisiksi oli pientä jännitystä, kun yksi passi oli hukassa. Matkanjohtaja Jukka oli kokenut pientä paniikkia, kun passia ei löytynyt mistään. Passi löytyi eikä kenenkään tarvinnut hypätä kyydistä ennen rajaa. Kuulemma ongelma ratkesi käyttämällä papin logiikkaa, joka on yksinkertaisempaa kuin naisen logiikka. Jukka ajeli omalla autolla suoraan Peräseinäjoelle.

Peräseinäjoelta ajettiin Tokerotietä Jalasjärventielle ja sieltä edelleen kolmostietä Ikaalisiin, jossa vaihdettiin kuljettajaa.

Kummallakin puolella rajaa oli pitkät rekkajonot.

Ruokailtiin ja ruplia vaihdettiin Rajahovissa viimeisessä pysähdyspisteessä Suomen puolella. Sitten heti tultiinkin raja-alueelle. Tullimuodollisuudet meni kohtuullisen kivuttomasti. Passi tarkastettiin Suomen puolella kerran ja Venäjän puolella kolme kertaa.

Sitten ohitettiin Säkkijärvi, jossa oli ennen sotia yli 8000 asukasta 32 kylässä ja nyt kyliä on vain kolme. Karjalan kannas on vanhinta Suomalaista asutusta. Matka rajalta Viipuriin oli metsäistä ja harvaan asuttua.

Ylitettiin Saimaan kanava.

Tien varressa näytti olevan tosi tiuhaan ristiä ja kukkia. Olisikohan liikenneonnettomuuden uhreja ollut niin paljon.

Tultiin vanhalle rajalle, joka onkin aika lähellä Pietaria. sitten alkoikin näkyä isoja asuntokasarmeja. 1970-luvulla on aloitettu valtavien rakennusten rakentaminen huutavaan asuntopulaan. Rakentaminen jatkuu ja nykyään tehdään entistä mahtavampia rakennuksia. Pietaria lähestyttäessä oli kaiken kuntoisia "huviloita" eli Datza. Viimeisillä kilometreillä matkanteko hidastui hidastumistaan. Välillä oltiin pysähdyksissäkin. Tietöitä tehtiin kovasti. Sitten alettiin ihmettelemään Pietarin kovaa liikennettä ja hienoja autoja.



Päästiin sitten hotelliin melkein aikataulussakin. Kirjautuminen hotellli Moskovaan tapahtui yllättävän rivakasti. Matkanjohtajat olivat junailleet kaikki erinomaisesti.

Ruokailuun mentiin samantien. Ruokailukin sujui hienosti. Ruoka oli hyvää. Syötiin salaatit, vihanneskeitto, pääruoka, jälkiruoka ja lopuksi kahvi.

Illalla lähdettiin vielä tutustumaan Pietarin metroon. Mentiin Gostiny dvoriin, joka on aivan ydinkeskustassa. Metro kulkee 70 m maan alla ja mentiin myös Nevajoen ali. Metrossa oli paljon väkeä ja toimii joustavasti. Tehtiin sitten kävelyretki pitkin pääkatua ja käytiin Kazanin tuomiokirkon, roomalaiseen tyyliin rakennettun kirkon pihassa. Siitä näkyi kauempana Verikirkko, joka on tehty sille paikalle, jossa on räjäytetty keisari Aleksanteri II vaunut ja keisari kuoli vammoihinsa.

Matkaa jatkettiin Nevskin aukiolle, jossa oli Aleksanterin pylväs. Tämä korkea kivipaasi on tuotu Virojoelta yhtenä palana. Kiven paino on 600 tonnia. Taustalle on eremitaasi, Talvipalatsi. Tämä aukio ja rakennukset ovat säilyneet vaurioitumattomina saksalaisten piirityksenkin ajan toisessa maailmansodassa. Piiritys kesti 900 päivää, jolloin kaupunki ja asukkaat kokivat kovia aikoja.

Lauantai aamu valkeni sateisena. Lähdimme autolla kiertämään pääkadulle, Nevskille. Matkaa jatkettiin Nevajoen yli. Joen rannalla näkyi Pietari Paavalin linnoitus ja Eremitaasi.

Sitten pysähdyttiin myyntikojuille, jotka oli Auroora sotalaivan edessä. Tämä sotalaiva on rakennettu vuonna 1900 ja se on ollut mukana jo Venäjälle tappiollisessa Japanin sodassa. Samalta laivalta ammuttiin 1917 kapinan ensimmäiset laukaukset.


 

Seuraavana tutustuimme Venäläisen taiteen museoon Jukan erinomaisella opastuksella.

Pietari vas. ja Paavali.

Ikonissa on kuvattu Raamatun kertomuksia.
Pietari III.
Anna ivanovna eli Katariinaa suuri.
Katarina II
Ken synnitön on heittäköön ensimmäisen kiven.
Museossa oli valtava määrä mittaamattoman arvokkaita maalauksia. Jotkin maalaukset olivat jopa 4-5 m korkeita.

Sitten saavuttiin Pyhän Marian kirkkon. Se on rakennettu 1805. Tämä kirkko on inkeriläisen seurakunnan pääkirkko. Kirkko otettiin pois seurakunnalta neuvostovallan aikana. Kirkko saatiin seurakunnalle takaisin 1990 luvun alussa. Kirkko on peruskorjattu vuonna 2002 vihittiin uudelleen käyttöön.
Inkerin kirkossa on n. 80 seurakuntaa.

Lounas syötiin Marian kirkon alasalissa. Aloitettiin borts-keitolla.

Lounaan jälkeen tehtiin uusi yritys Iisakin kirkkoon. Nyt oli ovet auki ja päästiin ihastelemaan entisaikojen rakentajien aikaansaannoksia. Taas täällä oli upeita maalauksia ja ikoneja. Ajan kulumista ei tahtonut huomatakkaan Iisakin kirkkoa ihastellessa. Kirkkoa on korjattu vuosien mittaan. Viimeaikojen suurimmat korjaukset on tehty vuosina 1945 - 1963.

Pietarin ja Paavalin kirkko näkyy. Kirkon kellot soittavat virttä "????" . Tarinan mukaan kirkontornissa olevan enkelin korjaaja pyysi keisarilta palkakseen ilmaiset viinat loppuelämäkseen. Hänelle laitettiin leima kurkkuun ja sitten tilaus onnistuikin aina koputtamalla kurkkuaan. Siitä onkin tullut tapa tilata lisää osoittamalla kurkkua.

Iltapäivällä aurinko tuli esiin pilvien takaa. Sää lämpeni ja alkoi tuntua keväiseltä.

Sitten piipahdettiin hotellilla ja komennettiin autoon takaisin tunnin päästä ja tietona oli vain, että iltaohjelmaa tulossa.

Sitten ohjelma alkoikin yllättäen. Joku sanoi ensin, että nyt tuo auto tuloo päälle. Linja-auto oli pysähdyksissä ja samassa kolahti. Venäläinen nainen puhui puhelimeensa ja peruutti linja-auton kylkeen hienolla city-maasturillaan. Linja-autoon tuli lommo ja maasturin takalamppu meni rikki. Siinä sitten alkoi aikamoinen selittely ja soittelu. Alettiin odottaa miliisiä paikalle. Kuulemma miliisin tulo voi kestää 2-3 tuntia. Mitäs nyt neuvoksi. Esitys alkaa puolen tunnin päästä. Jukka kysyi lähdetäänkö kävellen. Samassa paikalle tuli turkulaisen Julia toursin auto, joka oli menossa smaan paikkaan. Hypättiin kaikki kyytiin, muutamalla vain oli seisomapaika. Vihdoin päästiin perille Nikolain palatsiin. Taas näimme uuden upean palatsin. Vieläkin meillä oli epäselvää, mitä on tulossa.

Tervetulomaljojen jälkeen siirryimme hienoon saliin. Pian lavalle tuli neljä miestä, jotka esittivät hienoja venäläisiä kansanlauluja. Heidän jälkeen tuli useita erilaisia kansantanssiesityksiä. Kaikki näytökset ovat aivan loistavia. Iloiset, ilmeikkäät esiintyjät saivat yleisö mukaansa ja suosionosoitukset olivat mahtavat. Väliajalla tarjoiltiin samppanjaa, votkaa ja pientä suolapalaa. Tällaista esitystä ei pääse näkemään missään muualla kuin Venäjällä.

Sitten lähdimme hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään, Jukka ja kuljettaja vain lähtivät miliisin toimistolle.
Sunnuntaiaamulla lähdettiin liikkeelle kohteena Hietamäen seurakunta, jonne Pietarista on matkaa nelisenkymmentä kilometriä. Pitkän matkaa oli korkeita kerrostaloja ja niistä suuri osa oli aika uusiakin. Siellä täällä oli kerrostalotyötyömaita, joten alue kehittyy koko ajan. Matkan edetessä tultiin maaseudulle ja sitten maisema muuttui aivan toisenlaiseksi. Taloröttelöiden joukossa siellä täällä oli uusia omakotitaloja. Alue oli sotkuista ja vaikutti selvästi köyhemmltä alueelta.

Sitten päästiin Hietamäen kylään ja ajettiin kirkon pihaan. Kymmeneltä alkoi jumalanpalvelus, jossa liturgina oli Hietamäen seurakunnan kirkkoherra Väinö Kuosti ja saarnasi Markku Ylinen. Jumalanpalvelus pidettiin suomeksi ja venäjäksi. Sitten meille tarjottiin lounas ja lopuksi oli seurat kirkkokahvit. Kovin oli pieni seurakunta vieraanvarainen. Olihan meillä heille jonkin verran tuliaisia.

Kahvin jälkeen lähdettiin ajamaan Suomenlahden rantaa länttä kohti. Maisema ei kovin jatkui suunnilleen samanlaisena. Välillä kyllä ihastelimme hienoja palatseja.

Sitten käännyimme kohti Krondstadtin saarta, jonka kautta ajoimme Suomenlahden poikki pohjoisrannalle. Tieyhteys Suomenlahden poikki on parisenkymmentä kilometriä. Se on rakennettu suurelta osin penkereelle, jossa oli määrävälein sulkuja, joista vesi pääsi virtaamaan. Reitillä oli yksi pitkä tunneli. Pengertie on muodostanut aikamoisen sisämeren Suomenlahden pohjukkaan. Sen tarkoitus on suojata Viipuria voimakkaan tuulen aiheuttamilta tulvilta, joita ennenmuinoin alueella on ollut.

Kronstadtin saarelle.
Teimme kierroksen saarella, jossa oli yllättävän paljon asutusta. Kerrostaloja, uudempia ja vanhempia saarelle oli paljon.

Johannes Kronstatilainen oli pappi, jonka saarnatessa kirkko oli aina täynnä. Hän ennusti vuonna 1907 että nyt pitää tehdä parannus, koska pian tulee aika, jolloin kirkot poltetaan ja papit tapetaan. Hänestä ei sen ennustuksen takia takia saanut puhuakaan. Tämä ennustushan toteutui Venäjällä karmaisevalla tavalla.

Levasovon joukkohaudat. Alueelle on haudattu vuosina 1937-1938 teloitettuja kymmeniä tai satojatuhansia ihmisiä. Teloitettuja on monista eri kansallisuuksista. On suomalaisia, virolaisia, latvialaisia. Alue on löydetty vasta vuonna 1989. Tänne on tuotu myös matkakumppanimme setä Eino Iisakki Kallio-Kujala, joka on Peräseinäjoelta Kanadan kautta tullut Venäjälle.
Molokin kita. Teloitettujen muistomerkki.

Terijoki.
Näimme kuuluisat hiekkarannat ja Terijoen huvilat, joista osa oli tosi huonossa kunnossa, mutta oli myös erittäin paljon hienoja uusia venäläisten huviloita. Alueelle on rakennettu myös paljon hotelleja ja Terijoelle järjestetään lomamatkojakin. Meri oli vielä rannalta jään peitossa. Rannoilla oli runsaasti väkeä piknikillä viettämässä sunnuntai-iltaa.

Ortodoksinen kirkko. Ortodoksisen kirkon pääsiäisjumalanpalvelus oli juuri päättymässä.
Terijoen luterilainen kirkko, jossa oli parhaillaan Venetsialainen pääsiäiskonsertti. Osa ryhmästämme kuuli kontratenorin laulua, joka on naisen äänellä miehen laulua. Jukka oli aivan haltiossaan, kun Hanna-kanttorimmekaan ei ole koskaan sellaista kuullut.

Laulettiin vanhoja karjalaisten lauluja.

Sitten saavuttiin Viipuriin ja majoituttiin Hotelli Viipuriin. Illallisella syötiin Kieviläisiä kanakotletteja.

Maanantai aamulla teimme ennen aamiaista pienen aamukävelyn hotellin ympäristöön. Ihmiset olivat menossa töihin ja kouluun. Kuljimme rautatieaseman ja linja-autoaseman ohi rantaan ja sitten hotelliin. Ilma oli aika raikas, lämpöasteita ei ollut montaakaan.

Viipurissa on n. 90 000 asukasta.
Kiertoajelulla nähtiin tavallista Viipuria. Piipahdettiin tunniksi pellavakauppaan ja loput ruplat jätettiin kauppahalliin. Vielä vilkaistiin Viipurin luterilaista kirkkoa ja sitten lähdettiin suuntamaan rajanylityspaikkaa kohti. Taas rajalla katsottiin passit muutamaan kertaan ja ostettiin riittävä määrä kakuntekovärkkejä Taxfreestä, jotta on hyviä kakkuja, mitä syöttää papeillekkin.

Matkalta kotiuduttiin taas yhtä kokemusta rikkaampana. Ainakin minun käsitys Venäjästä muuttui. Varsinkin Pietari on kuten mukä tahansa kansainvälinen kaupunki, jolla on oma kansallinen identiteetinsä. Kaupunki kehittyy vauhdilla, rakennuksia korjataan ja tehdään uutta kasvavan suurkaupungin tarpeisiin. Pietariin voisi mennä vaikka uudelleen, paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.
a

Varrasjärven iltarastien tulokset

Tulokset 17.05.2011

RR-Rata 1.5 km (Läht. 27, Kesk. 0, Hyl. 0) 1) Teemu Kaksonen 06.34, 2)
Henriikka Hölsö 13.18, 3) Tom Kahila 14.04, 4) Niko-Petteri Pukkinen
14.11, 5) Niilo Kaste 14.20, 6) Aaro Hölsö 20.44, 7) Aapo Savela 21.46,
8) Sanni Savela 21.53, 9) Roosa Pohtola 22.30, 10) Noora Pohtola 23.06,
11) Sara Pohtola 24.33, 12) Jasmin Tekoniemi 31.23, 13) Rainer Sillanpää
37.30, 14) Samuel Heiska 37.37, 15) Soile Heiska 37.43, 16) Ella
Yliluoma 39.13, 17) Atso Yliluoma 45.46, 18) Fiia Iloviita 48.23, 19)
Topias Vuorela Ei aikaa, 19) Terhi Kaksonen Ei aikaa, 19) Severi Hölsö
Ei aikaa, 19) Vilho Koski Ei aikaa, 19) Mikko Yliluoma Ei aikaa, 19)
Matti Hölsö Ei aikaa, 19) Susanna Iloviita Ei aikaa, 19) Jonna Vuorela
Ei aikaa, 19) Kirsi Korpela Ei aikaa.

A-Rata 4.6 km (Läht. 9, Kesk. 0, Hyl. 0) 1) Martti Kaksonen 36.13, 2)
Mikko Leminen 37.32, 3) Tapio Kujala 38.42, 4) Marko Viitamäki 39.37, 5)
Tero Kaksonen 43.45, 6) Timo Nyrhinen 54.18, 7) Rosita Nivukoski 55.48,
8) Petri Iloviita 57.22, 9) Antti Ridanpää 00.00.

B-Rata 3.2 km (Läht. 10, Kesk. 0, Hyl. 0) 1) Kaisa Pohtola 41.44, 2)
Mika Pukkinen 42.44, 3) Jaakko Vuorela 43.40, 4) Antti Hölsö 46.49, 5)
Jari Rajamäki 49.58, 6) Juha Viirimäki 53.46, 7) Raija Louko 55.06, 8)
Maritta Viitamäki 1.02.35, 9) Susanna Savela Ei aikaa, 10) Reijo
Haapanen 53.18.

C-Rata 1.4 km (Läht. 7, Kesk. 0, Hyl. 0) 1) Teemu Kaksonen 17.36, 2)
Risto Lauhanen 22.21, 3) Johannes Vuorela 25.41, 4) Timo Punkari 30.59,
5) Jani Punkari 31.04, 6) Kim Kahila 49.22, 7) Jan Kahila 59.24.

TR-Rata 1.2 km (Läht. 4, Kesk. 0, Hyl. 0) 1) Severi Hölsö 18.44, 2) Tom
Kahila 27.21, 3) Niko-Petteri Pukkinen 27.22, 4) Aliina Vuorela 24.30.

D-vitamiinista yleisesti

D-vitamiinista yleisesti

Kesäteatteria

Lauantaipäivä kului melkein kokonaan Kainaston nuorisoseuran asioissa. Päivitin nettisivuja ja jäsenrekisteriä. Sivut löytyy linkkiä klikkaamalla. http://www.netikka.net/kainasto.ns

Löysin nuorisoseurojen sivulta jäsenrekisteriohjelman, jolla voi hallita jäsentietoja ja tulostaa myös jäsenmaksut. Jäsenmaksu meillä ei ole päätä huimaava 5 € jäsenelta ja 10 € perheeltä. Toivottavasti entistä useampi maksaa jäsenmaksun. Aina se on pienikin lisä nuorisoseuran toimintaan tärkeä.

Päivitin nettisivuja kesäteatterin tulevasta näytäntökaudesta. Näytelmäpiiri harjoittelee vanhaa komediaa OPRI. Uskon, että yleisömenestys on hyvä ensi kesänä. Toivottavasti sääkin suosii. Onhan se aina miellyttävämpää istus kesäteatterin katsomossa, jos ei sada. Viime kesä oli kovin sateinen ja se vaikutti myös katsojamääriin. On se kuitenkin niin, että tosi kesäteatteriväki osaa myös pukeutua kelin mukaan. Aina illalla alkaa viilentyä ja hyvä ottaa lämmintä päälle. kun lähtee kesäteatteriin.

Näytelmäharrastus on monipuolisesti kehittävää toimintaa. Siinä ensinnäkin joutuu laittamaan itseään likoon yleisön edessä. Se ei tunnetusti ole kovin helppoa, mutta esiintymistä voi harjoitella. Esiintymistaitoa tarvitaan niin työelämässä kuin monessa muussakin toiminnassa, jossa on muitakin ihmisiä. Jos haluat saada omaa asiaasi eteenpäin, siitä täytyy osata kertoa muillekin. Esiintyjän täytyy osata puhua selkeästi. Jokainen sana täytyy sanoa ääneen, eikä saa niellä viimeisiä kirjaimia.

Nuorisoseuralla olisi paljon annettavaa harrastustoimintaan. Kainastolla se on nyt keskittynyt näytelmäharrastukseen. Haikeana muistelen niitä 15 vuoden takaisia aikoja, jolloin seuralla kulki kaikenikäistä porukkaa peli-illoissa.
Tarvittaisiin vain muutama henkilö, jotka ottaisivat vetovastuuta ja lähtisivät pyörittämään jotin muutakin toimintaa. Tiloja kyllä löytyy.

Tähän toimintaan tarvittaisiin hieman julkista tukea, koska tällaista vetämistä ei enää kukaan oikein ehdi tai jaksa tehdä oman leipätyönsä ohella. Mistä tähän löytyisi rahaa. Löytyyko kunnilta. Ainakin vastuu näistä asioista on kunnilla ja hyödyt tulevat koko yhteiskunnalle montaa eri kautta. Viime aikoina on peräänkuulutettu yhteisöllisyyden lisäämistä mm. Kauhajoen tapahtumien yhteydessä.

Nuorisoseuratoiminta on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Hiihtofiilistä

Eilen kävin ajamassa uudet urat pellolle, kun latu oli mennyt lumituiskussa tukkoon. Pakkaskeli oli tehnyt ladut tosi hyvään kuntoon. Oli mukava hiihdellä pellon ympäri hissukseen. Kiersin lenkin neljä kertaa. Matkaa tuli yhteensä 14 km. Hyvä fiilis.

Leenakin käväisi illan kokouksesta tultuaan kiertämässä lenkin kaksi kertaa.

Hiihto on tosi hyvää liikuntaa. Siinä saa koko kroppa monipuolisesti liikettä.

Hiihtokeliä ja joutopäivien suunnittelua

Eilen illalla ajelin moottorikelkalla latupohjia tuohon pellolle. Suojasäässä pohja tuli tosi hyväksi. Tuli siihen jonkinlaiset ladutkin. Hiihdin yhden lenkin, joten tulipahan testattua. Maanantaina siten tuuli tuiskutti latu-urat tukkoon.

Mielestäni on paljon mukavampaa lähteä suoraan kotoa hiihtämään vaikka sitten huonommille laduille. On tosi kurjaa istahtaa hikisenä kylmään autoon ja ajaa kotia.

Maanantai-ilta meni vähän pipariksi hiidon ja latujen tekemisen kannalta, kun olin YKV:n johtokunnan kokouksessa.

YKV:n kokouksessa tärkeimpänä asiana oli ensi kesän Joutopäivät. Ne toteutetaan täysin uudistetulla mallilla. Koko Joutopäivätapahtuma siirretään urheilupuistoon. Lauantaina 18.7 pidetään Multi-Sport kisa. Sunnuntaina on Joutopäivämarkkinat ja iltapäivällä järjestetään Joutopäiväkonsertti, jossa pääesiintyjänä on Juha Tapio.

Viikko Vuokatissa ja törmäys peuran kanssa

Olimme Leenan ja Tuomon kanssa viime viikon Vuokatissa hiihtämässä. Melkein joka päivä hiihdettiin väsyksiin asti. Alkuviikosta keli oli aivan loistava. Ladut olivat huippukunnossa ja pakkasta oli kymmenkunta astetta. Loppuviikosta sitten alkoi sadella lunta ja pakkenenkin kiristyi. Tehtiin Leenan kanssa 28 km lenkki lähen parinkymmenen asteen pakkasessa. Olihan se vähän kylmää, mutta ei pakkanen ollut läheskään niin purevaa kuin täälla kotona.

Loppuviikosta piti ottaa jo vähän rauhallisemmin, kun alkoi edellisen päivän kilometrit painaa liikaa jaloissa. Kaikki meni tosi hyvin ja hiihtokilometrejä tuli mulle n. 123.

Kotia päin lähdettiin ajelemaan lauantaina viiden maissa. Tuomon ajaessa, kun lähestyttiin Kärsämäkeä, aivan äkkiä ilmestyi tielle peura. Se törmäsi Zafiran takaoven kohdalle. Peura jäi tielle makaamaan. Oli ilmeisen pahasti loukkaantunut. Päästä tuli verta, mutta muualla ei näyttänyt vammoja olevan. Siihen pysähtyi yksi lähistöllä asuva. Hän tiesi metsästäjän, joka tuli lopettamaan pahoin loukkaantuneen eläimen. Soitin myös poliisille, jotka kävivät tekemässä raportin asiasta.

Oli onni onnettomuudessa, että kyseessä ei ollut hirvi. Jos hirvi olisi tullu tuulilasiin, tilanne olisi ollut aivan toine. Peura on kuitenkin paljon pienempi eikä siinä ollut pahemmin vaaraa meille.

Opiksi otettavaa on, että kannattaa seurata niitä hirvimerkkejäkin. Peuroista ei taida olla juurikaan varoituksia. Varovaisuutta liikenteeseen.